Nukuin pitkään.
Ostin itselleni kaksi nippua tulppaaneita. Pinkit passaa verhoihin ja keltaiset pöytäliinaan.
Sain kivassa kahvilassa eteeni erinomaisen jäähtyneen, kitkerän ja huonosti vaahdotetun latten.
Leimasin itseni kääväksi - sosiaalisen median juhlapäivät (such as ystävänpäivä) aiheuttaa verenpainetta ja harmaita hiuksia enenevissä määrin. Menisivät ystävät puhelinluetteloonsa ja soittaisivat edes yhdelle ystävälleen. Sen merkityksettömän FB-kohinan sijaan.
Korvasin illan texmex-ruuat kahdella rieskalla ja pussilla merkkareita. Hampaathan niissä irtoaa, mutta onneksi maku ja tekstuuri on suoraan lapsuudesta. Vaikka kolikon kokoa pienensivätkin. [Tästä ei sentään tarvinnut pahoittaa mieltään - en käsitä, kuinka niitä alkuperäisiä on yhdellekään pikkumuksulle uskallettu aikanaan antaa..]
Hiippailin rappukäytävässä varpasillaan useampaan otteeseen: perjantai-illan pyykkitupavuorossa on se hyvä puoli, ettei tuohon aikaan noissa samoissa puuhissa ole juurikaan ruuhkaa.
Katsoin viikon Ihollat uusintana, putkeen. Käsittämätön, käsittämätön fiksaatio niihin naisiin - ja heidän kohtuullisen erikoiseen maailmankuvaansa.
Nukahdin hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Iloiten siitä, ettei herätyskelloa tarvita ennen maanantaiaamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana olet, mielipiteinesikin.